Hyalomma marginatum
Hyalomma marginatum
Puutiaislaji Hyalomma marginatum ei ole vielä saanut itselleen virallista suomenkielistä nimeä. Suomessa lajista on tehty vain yksittäisiä havaintoja, eikä se vielä tarkoita, että vakiintunutta populaatiota olisi muodostunut maahamme.
Tuntomerkit
Paljaalla silmällä itseensä jo verta imenyttä Hyalomma marginatum-lajin puutiaista on vaikeaa erottaa muista puutiaislajeistamme. Tunnistus on vaikeaa myös toukka ja nymfi-vaiheessa, vaikka kyseinen yksilö ei vielä ateriaansa olisikaan nauttinut. Aikuisen Hyalomma-puutiaisen voi tunnistaa sen hieman erilaisista selkäkilvestä. Aikuisilla naarailla on tasainen tumman ruskea väritys, kun muilla puutiaisilla ja taigapunkeilla selkäkilpi on ruskea, mutta muu takaruumis punertava.
Hyalomma-puutiaiset ovat jonkin verran kookkaampia (aikuiset naaraat 5-4,6 mm ja nymfit 2,5-5 mm) kuin muut puutiaisemme, mutta kokoeroa on käytännössä vaikea arvioida maastossa ilman vertailukohtia. Aikuiset Hyalomma-puutiaiset voivat aterioinnin jälkeen olla noin 3 senttimetrin mittaisia, muut puutiaiset yltävät noin 2 senttimetriin.
Etsii isäntää liikkumalla
Hyalomma-puutiaiset eroavat tavallisesti Suomessa tavattavista puutiaisista saalistustapansa vuoksi.
Yleisesti puutiaiset odottavat kasvustoissa passiivisesti sopivaa isäntää, johon voisivat kiinnittyä. Ne liikkuvat lähes yksinomaan vertikaalisesti esimerkiksi kasvien korsia tai puun runkoa pitkin.
Hyalomma-puutiaiset osaavat sen sijaan liikkua myös maata myöden ja etsiä itselleen aktiivisesti sopivaa isäntäeläintä. Ne piiloutuvat maahan ja havaitessaan sopivan isäntäeläimen lähtevät kävelemään tai juoksemaan saalistaan kohti.
Hyalomma-puutiaiset pystyvät aistimaan isännän hyvin kehittyneillä silmillään noin 3-4 metrin, joskus jopa 9 metrin, etäisyydeltä. Myös tietyt muut signaalit, kuten maan tärinä, hiilidioksidi tai ruumiinlämpö, kertovat puutiaiselle sopivan isännän läsnäolosta. Käytännössä ympäristö kuitenkin vaikuttaa puutiaisten liikkumisnopeuteen maastossa.
Leviää eläinten mukana
Tällä hetkellä Hyalomma marginatum-laji on laajalti levinnyt Pohjois-Afrikkaan ja Aasiaan. Ne viihtyvät parhaiten välimerellisessä ilmastossa, missä ilmankosteus on matalahko ja kesäkuukausina on pitkä kuiva kausi.
Euroopassa sitä tavataan eniten eteläisissä ja itäisissä osissa, minne on saattanut muodostua jo vakiintuneita paikalliskantoja. Yksittäisiä havaintoja Hyalomma-puutiaisesta on tehty myös monissa muissa Euroopan maissa, mukaan lukien Suomessa, mutta ne eivät vielä viittaa vakiintuneisiin populaatioihin.
Puutiaisilla itsellään ei ole mahdollisuuksia levittäytyä uusille asuinseuduille liikkumalla vaan niiden levinneisyys perustuu isäntäeläinten siirtymiseen. Puutiaiset liikkuvat parhaiten uusille alueille etenkin muuttolintujen sekä sorkka- ja kavioeläinten mukana.
Hyalomma-puutiaisten leviämismahdollisuuksia parantaa sen kyky ruokailla yhdessä isännässä jopa 26 päivää. Muuttolinnun matkassa puutiainen kykenee periaatteessa siirtymään jopa mantereelta toiselle tässä ajassa.
Mahdollisesti vain kaksi isäntää
Hyalomma-puutiaiset erottuvat suomalaisista puutiaisista jonkin verran myös ruokailutottumuksiltaan. Suomessa tavattavat puutiaiset irrottautuvat jokaisen aterian jälkeen isäntäeläimestä ja pudottautuvat maahan. Puutiaisilla on kolme kehitysvaihetta: toukka, nymfi ja aikuinen, joita jokaista varten se tarvitsee yhden veriaterian siirtyäkseen seuraavaan kehitysvaiheeseen.
Todennäköisesti Hyalomma-puutiaiset poikkeavat tästä kaavasta syömällä kaksi ensimmäistä veriateriaansa samasta isännästä. Hyalomma kehittyy isäntänsä turkissa tai höyhenissä toukasta nymfiksi ja pudottautuu pois vasta nymfivaiheen veriaterian jälkeen.
Aikuinen Hyalomma-puutiainen ruokailee isäntäeläimessä yhdestä kahteen viikkoa ja pudottautuu sitten pois, munii ja kuolee.
Hyalomma-toukat ja -nymfit suosivat pienempiä isäntäeläimiä, kuten lintuja. Aikuiset punkit käyttävät mieluummin suurempia isäntiä, esimerkiksi ihmisiä, lypsykarjaa ja muita kavio- ja sorkkaeläimiä kuten hevosia, lampaita, peuroja ja villisikoja.
Levittää tauteja
Hyalomma marginatum voi levittää Krimin-Kongon verenvuotokuumevirusta. Virus on harvinainen ja tautiriski hyvin pieni.
Hyalomma-puutiaiset kantavat myös monia samoja tauteja kuin muutkin puutiaisemme, mutta puutiaisaivokuumetta ei lajilla ole ainakaan toistaiseksi havaittu.
Torju kuten muitakin puutiaisia
Hyalomma-puutiaiset ovat hyvin sopeutuvaisia erilaisiin elinolosuhteisiin. Ilmastonmuutos ja lämpötilojen nousu saattavat tulevaisuudessa edistää paikallisten kantojen muodostumista myös Suomeen.
Hyalomma-puutiaisten torjuntaan pätevät samat keinot kuin muidenkin puutiaisten. Luonnossa liikuttaessa suositaan peittävää vaatetusta ja kuljetaan mieluummin hoidettuja polkuja pitkin kuin vaelletaan korkeassa heinikossa. On kuitenkin myös hyvä muistaa, että puutiaisia voi eteläisen Suomen alueella löytyä luonnosta mistä tahansa, myös kaupunkipuistoista.
Vaikka käytössä olisikin puutiaisten karkotukseen tarkoitettuja valmisteita, jokaisen ulkoilukerran jälkeen on suositeltavaa suorittaa puutiaistarkistus ja varmistaa, ettei iholla liikuskele kutsumattomia vieraita. Puutiaiset voivat tarttua ulkoa myös vaatteisiin, joista ne voivat kulkeutua myöhemmin iholle.
Suomessa markkinoilla olevien punkkikarkotteiden toimivuutta Hyalomma-puutiaisiin ei ole tarkkaa tietoa.
Jos epäilet tavanneesi Hyalomma-puutiaisen, voi näytteitä toimittaa määritettäväksi Turun yliopistolle tutkittavaksi.
Lähteet
Julkaisut: European Centre for Disease Prevention and Control. Hyalomma marginatum – Factsheet for experts. https://www.ecdc.europa.eu/en/disease-vectors/facts/tick-factsheets/hyalomma-marginatum (viitattu 17.2.2020)
Internet-sivustot: Terveyskirjasto DuoDecim. Kuka pelkää punkkia? https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=kpp00002 (viitattu 17.2.2020)
Haastattelu: Jani Sormunen, Turun yliopisto
Kuva: Adam Cuerden / Wikmedia Commons
