Edellinen sivu

Ctenolepisma longicaudata

Paperitoukka

Paperitoukka on noussut tietoisuuteen Suomessa vasta hiljattain. Paikoitellen se voi olla jo yleisempi kuin lähisukulaisensa sokeritoukka eikä ole tarkkaa tietoa, milloin paperitoukka on alkanut yleistyä maassamme. On hyvinkin mahdollista, että paperitoukkia on esiintynyt Suomessa jo vuosia, niitä ei vain ole osattu erottaa sokeritoukista. Oman suomenkielisen nimensä paperitoukka sai vasta vuonna 2019.

Tuntomerkit

Aikuinen paperitoukka on kooltaan noin 10-12 millimetriä ilman tuntosarvia ja sukasia. Suurimmat yksilöt voivat olla jopa 18 millimetriä. Toukkavaiheen yksilö muistuttaa ulkonäöltään aikuista paperitoukkaa, mutta on kooltaan pienempi.

Paperitoukka on siivetön, väriltään hopeanhohtoinen ja mattapintainen. Sen suomut ovat hieman kirjavia, minkä vuoksi se on vähemmän hopeanhohtoinen kuin lähisukulaisensa sokeritoukka.

Paperitoukka muistuttaa ulkonäöltään muutenkin vahvasti sokeritoukkaa, mutta on isompi ja karvaisempi. Myös sen sukaset ovat pidempiä. Paperitoukan takapäässä on kolme sukasta, joista keskimmäinen osoittaa suoraan taakse ja on noin vartalonmittainen. Reunimmaiset sukaset osoittavat noin 90 asteen kulmassa sivuille. Päässä paperitoukalla on kaksi pitkää tuntosarvea.

Paperitoukan kehitys nymfistä aikuiseksi vie olosuhteista ja saatavilla olevasta ravinnosta riippuen noin 1,5-3 vuotta. Elinikää paperitoukalle voi kertyä jopa 8 vuotta.

Paperitoukka viihtyy kuivassa ja liikkuu tehokkaasti asunnosta toiseen

Paperitoukka on kaikkiruokainen ja käyttää ravinnokseen hiilihydraatti- ja proteiinipitoista ravintoa. Sille ja maistuvat niin leivänmurut, jauhot, ruuantähteet kuin kuolleet hyönteiset, kuivat lehdet, irronnut ihosolukko ja karvat.

Paperitoukka on aktiivinen öisin ja hämärässä. Ne viihtyvät päivisin valolta piilossa, asuntojen pienissä raoissa ja koloissa, mutta voivat näyttäytyä myös valoisalla. Niiden kiinnisaaminen voi siis olla helpompaa kuin sokeritoukkien.

Paperitoukka oleskelee mielellään kosteissa tiloissa, mutta toisin kuin sokeritoukka, se selviää hyvin myös kuivissa olosuhteissa. Paperitoukkaan voi siis törmätä periaatteessa missä asunnon osassa tahansa.

Sen epäillään kulkeutuvat paikasta toiseen tehokkaasti muun muassa käytettyjen tavaroiden, kuten huonekalujen tai vaatteiden, mukana. Toki paperitoukka voi hypätä laukun tai repun kyytiin myös työpaikoilta, päiväkodeista tai kouluista.

Kerrostaloissa paperitoukat vaeltavat asunnosta toiseen ketterästi esimerkiksi sähköputkitusten, patteriputkien ja viemärien läpivientien kautta sekä erilaisista koloista ja rei’istä, kuten ovien alta.

Torjuntaan ei vielä kunnon keinoja

Paperitoukka saattaa olla kiusallinen vieras, mutta harvoin aiheuttaa mitään tuhoa materiaalille. Museoesineet, postimerkkikokoelmat, puuvilla- ja pellavakankaat sekä vanhat kirjat voivat kuitenkin maistua kuivassa viihtyvälle paperitoukalle.

Paperitoukkapopulaation täydellinen hävittäminen voi olla haasteellista, joten pienen hyönteismäärän kanssa voi joutua opettelemaan elämään.

Varsinaisia torjuntakeinoja on vielä tarjolla hyvin vähän ja niistä hankitaan tietoa jatkuvasti lisää.

Monessa muussa maassa paperitoukkien torjuntaan käytettävien geelisyöttien käyttö ei ole vielä sallittua Suomessa ja sokeritoukkiin käytettävät torjuntakeinot on todettu tehottomiksi. Sokeritoukille tarkoitettujen liima-ansojen avulla voi kuitenkin pyrkiä kontrolloimaan paperitoukkapopulaatiota.

Hyvällä yleissiisteydellä voidaan vaikuttaa paperitoukkien ravinnon saatavuuteen, mutta tehokastakaan siivousta on mahdotonta käyttää torjuntakeinona.

Paperitoukkien siirtymistä paikasta toiseen voidaan yrittää hillitä tilkitsemällä (esimerkiksi silikonilla) asunnoissa olevia pieniä koloja ja reikiä, kuten jalkalistojen välejä ja pistorasioiden ympäryksiä.

Paperitoukat kuolevat nopeasti yli 50 asteen lämpötiloissa, mutta asuntojen lämpökäsittely on ongelmallista eikä riittävä lämpö välttämättä tavoita pieniin väleihin pakenevia paperitoukkia.

Lähteet:
Julkaisut: Norwegian Institue of Public Health. Pest control guidance. Long-tailed silverfish https://www.fhi.no/en/op/skadedyrveilederen/other-insects/long-tailed-silverfish/
BioInvasions Records (2019) Volume 8, Issue 3: 540–550. Ctenolepisma longicaudata (Escherich, 1905): a common, but previously unregistered, species of silverfish in the Faroe Islands https://www.reabic.net/journals/bir/2019/3/BIR_2019_Thomsen_etal.pdf
Haastattelu: Jere Eronen, Nopest
Kuva: Mook, the Netherlands/Wikimedia Commons